New Home, Saint-Martin-d'Uriage

Täällä ollaan!

Lentomatka tuntu tosi lyhyeltä, vaihto Kööpenhaminassa ja siitä Lyoniin. Vastassa odotti Marie-äiti ja naapurintyttö Chloé. Tuntui tosiaan siltä, että olin tervetullut Ranskaan! Odotettiin noin tunti jutellen niitä näitä, kunnes chileläissisko Belen saapui koneellaan matkalaukku hävinneenä ja väsyneenä, mutta iloisena. Englannin ja ranskan kieli ei häneltä ihan taivu, mutta kai sitä espanjallakin pärjää!

Tunnin ajomatka Lyonista Grenoblen läpi vuorille, Saint-Martin-d'Uriage -nimiseen paikkaan. Näkymät on ihan mielettömät: täältä ylhäältä näkee kaupunkia ja kaunista vuoristomaisemaa.

Eli vuosi ollaan luultavasti täällä kolmestaan - äiti, chile-sisko ja minä. Perheen kaksostytöt (joiden huoneissa ollaan Belenin kanssa) lähtivät muutama päivä sitten Argentinaan ja Meksikoon vuodeksi ja vanhempi sisko opiskelee muualla. Ainiin, ei me ihan kolmestaan olla. Perheeseen kuuluu kaksi kissaa (Fidji and Chipie), väreiltään ihan samanlaiset kuin kotisuomessakin. Kotoisaa!

Koulu alkaa siis 4.9. ja päivät ovat yleensä 8am-5pm pitkällä lounastauolla ja keskiviikko iltapäivät vapaana. Kuuden viikon välein on aina kahden viikon loma (?!), mikä tarkoittaa siis sitä, että syksyllä, jouluna, myöhemmin talvella ja pääsiäisenä on pitkä loma näin suomalaisen näkökulmasta.

Eilen söimme quichea (kinkkupiirakkaa) ja salaattia yhdessä siskon ja äidin kanssa. Ehdin myös purkaa matkalaukkuani ja järjestellä niin työpöytää kuin muutakin huonetta. Talo on ihan mahtava ja tässä seuraa kuvia.. :)

"Juju" & "Emy" on ne perheen kaksostytöt siis, itse asustelen Emilyn huoneessa.

Kuvia mun huoneesta. Ihan kodikas, eikö? ;)

Elikkäs tänään oltiin sitten Grenoblen kaupungissa kiertelemässä äidin, Belenin, äidin parhaan ystävän ja hänen poikansa kanssa. 

Sisko ja äiti

 

Kuvia mun mielestä ihan mielettömän hienosta kahvikaupasta ;) Kaikki kahvi kuulemma myydään kapseleina ja suomalaisen näkökulmasta"tavallisia" kahvinkeittimiä ei ole kenelläkään.

Tässä koko porukka, minkä kanssa kierreltiin Grenoblessa: vasemmalla Marien paras kaveri ja hänen poikansa ja oikealla Marie, Charlotte (Marien tytär) ja Belen.

Grenoble on kyllä näin nopeasti läpi käveltynä kaunis kaupunki - pikkukahviloita, vaatekauppoja, sisustuskauppoja ja melkein joka kadulta näkee vuoristoa!

Oon muuten huomannu, että täällä annetaan koko ajan ja kaikille "bisous" eli poskipusuja. Tulee tervetullut olo siitäkin! :)

Nyt koitetaan pikkuhiljaa sopeutua tähän elämään täällä päin maailmaa. Kengät jalassa sisällä, erilaiset ruokailurytmit, erilainen koulusysteemi, eri kieli ja tietenkin kokonaan erilainen, uusi kulttuuri. Seuraavaksi ohjelmassa ranskan opiskelua Belenin kanssa. Let's see how it works ;)

Bisous,

Anna

Six Days, My Friend!

Niinkuin otsikosta näkyykin, kuus päivää jäljellä. Aika on kulunut toisaalta hirmu nopeesti, toistaalta välillä ihan etanavauhtia kun lähteminen houkuttelis jo!

Viime viikonloppuna vietin aikaani uutisiinkin päässeessä Weekend Festivalissa. David Guetta, Jukka Poika, Donkey Boy, Hurts... hyviä artisteja, mutta ehkä olisin odottanu vähän enemmän kaikilta. Guetta oli kyllä ihan mieletön, mutta muut oli vähän pettymys. 

Maanantaina alkoi vähän enemmän tuntumaan siltä, että oikeesti: Mä olen lähdössä viikon päästä! Treffasin kavereita Turussa ja kävin moikkaamassa naapurin juuri ykkösluokan alottaneita kaksostyttöjä vielä ennen lähtöä.

Siinä mun pikkuiset :-)

Nyt siis viimeistä viikkoa viedään. Tänään oon koittanut vähän miettä, mitä vaatteita ottaisin mukaan ja mitä vielä pitää hommata ennen lähtöä ja mitä tehdä viimeisinä päivinä. Mission Impossible!

Anna

"Life is like a box of chocolates - You never know what you're gonna get!"

Vaihtari kotiin ja kesäjuhlat mökillä

Elikkä haettiin lauantaina meiän belgialaistyttö meille. Brysselissä asuva kaupunkilaistyttö ja ensimmäisenä viedään mökille, missä ei ole juoksevaa vettä ja vessassa käydään puuseessa... Pienoinen kulttuurishokki voi olla hyvinkin mahdollinen, mutta hyvin hän ainakin näytti pärjäävän. Mulla ei henkilökohtasesti ole ainakaan mitään pahaa sanottavaa Antoinetesta!

Kesäjuhlat, eli Ukin 70-vuotisjuhlat vietettiin nyt tänään mökillä sukulaisten kera. Hyvää ruokaa, kiva ilma ja ihania ihmisiä. Tosi mukava tapa viettää kesäpäivää ;)

Veneilyä Antoineten, Iidan ja iskän kanssa

Iidan vesihiihtoharjoitukset

Auringonlasku Taivassalossa

Mökin koristeluja

Minä ja vaihtari-Antoinette :)

Alkuskumpat...

... ja ruokatarjoilua

Ja yhteiskuva meistä pikkuserkuista (Huomaa pikku-Judithin malliposeeraus!)

Yhteenvetona tosi hyvä viikonloppu. Oli mukava nähdä sukulaisia pitkästä aikaa ja tietäen, että ainakaan vuoteen ei tulla näkemään. Iloisin mielin alkavaan kouluviikkoon siis! ;) (tosin menen vaan parina päivänä sivustaseuraajaksi, oma koulu Grenoblessa alkaa vasta 4.9.)

15 päivää lähtöön!!

Anna

"You can never cross the ocean unless you have the courage to lose sight of the shore."

Ei vaan malta odottaa!

Olishan tässä vielä tehtävää vaikka millä mitalla, mut silti on jotenkin hirveen kova polte jo lähtöön. En välttämättä haluis jättää niitä kaikkii hyvästejä. I hate goodbyes! Kuitenki ajatusta helpottaa se, ettei tä oo mitenkään ikuista. Tänään olin ostelemassa isäntäperheelle viemisiä Suomesta: Marimekko on aina varma ja ihana vaihtoehto! Keittiöpyyhkeet, patakintaat, Fazerin suklaa ja Jenkkipurkka kauniiseen pakettiin ja uskoisin, että miellyttää. Mun mielestä olis ainakin ihana saada sellanen paketti. Suklaasta ja purkasta tulikin mieleen, että voisin tehä postauksen, missä kerron, mitä kaikkea mun tulee ikävä - enemmän tai vähemmän - Suomesta. En nyt puhu ihmisistä, koska niitähän mulle tulee hirvein ikävä, vaan enemmänkin tavoista, ruuasta... :)

Ehkä suurin ikävän kohde on sauna. Koko lapsuuden tottunut saunomaan lähes jokapäivä - miten pystyy olemaan vuoden ilman? No, kaikkeen tottuu ;)

Fazerin maailman paras suklaa. Tietäähän ainakin, mitä tilaan vanhemmilta postin välityksellä!

Suomalainen joulu ja joulutunnelma. Love it :)

Suomen saaristo ja oma mökki. Ei kai sitä talvella muutenkaan tulisi paljoa käytyä, mutta...

Oikeastaan voisin lopettaa tämän "ikävöimisen" tähä, koska just juteltiin toisen vaihtarikaverin kanssa, ettei saa ajatella, mitä menettää vuoden aikana, vaan mitä saa. Varmasti tulee ikävä ja varmasti tulee ajateltua myös asioita joita ehkä menettää, mutta moninkertaisesti enemmän tulee mieleen niitä, mitä ihania asioita vaihtovuosi tuo tullessaan! Uudet ihmissuhteet, kokemukset, uuteen kulttuuriin tutustuminen perinpohjaisesti, ehkä itsenäistyminen, kielitaito jne. Lista jatkuisi varmaan pitkäänkin vielä, ja vuoden jälkeen haluaisi puhua loputtomiin kokemuksistaan. Niin mulle ainakin kerrottiin ;)

Ehkä tää blogin kirjottaminen alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Toivottavasti kirjoittamisinto jatkuu läpi vuoden!

Anna

"Jos et uskalla ravistaa puuta, saatat jäädä ilman hedelmiä."

Tasan kolme viikkoa lähtöön!

O ou, kolme viikkoa. Muistan että ihan just olisi ollut pari kuukautta... niin se aika vaan menee.

Viime viikonloppu oli ihan mieletön: järjestettiin Ronjan kanssa läksijäiset jotka meni pitkän suunnittelun ja stressin jälkeen ihan nappiin! Tarjoilut, musiikki, koristelu, sauna ja ennen kaikkea kaikki ihanimmat ihmiset tekivät juhlista täydelliset. Seuraavan päivän siivoilutkaan eivät tuntuneet hirveältä, koska päälimmäisenä mielessä olivat onnistuneet juhlat. Kuvia seuraa -->

Nämä ihanat tytöt olivat NÄÄÄÄIN suuri apu juhlien järjestämisessä <3

Itsetehdyt kakut Ranska ja USA -teemoilla... Ronjalla enää 10 päivää Jenkkeihin lähtöön!

Juhlien järjestäjät Ronja ja Anna kiittää ja kumartaa!

 

Ja vielä loppuun kuvakollaasi :)

Väsynyt mutta onnellinen Anna kiittää ja kuittaa!

"Kukaan ei ole niin rikas, että hänellä olisi varaa menettää ystävä."