Täällä ollaan!
Lentomatka tuntu tosi lyhyeltä, vaihto Kööpenhaminassa ja siitä Lyoniin. Vastassa odotti Marie-äiti ja naapurintyttö Chloé. Tuntui tosiaan siltä, että olin tervetullut Ranskaan! Odotettiin noin tunti jutellen niitä näitä, kunnes chileläissisko Belen saapui koneellaan matkalaukku hävinneenä ja väsyneenä, mutta iloisena. Englannin ja ranskan kieli ei häneltä ihan taivu, mutta kai sitä espanjallakin pärjää!
Tunnin ajomatka Lyonista Grenoblen läpi vuorille, Saint-Martin-d'Uriage -nimiseen paikkaan. Näkymät on ihan mielettömät: täältä ylhäältä näkee kaupunkia ja kaunista vuoristomaisemaa.
Eli vuosi ollaan luultavasti täällä kolmestaan - äiti, chile-sisko ja minä. Perheen kaksostytöt (joiden huoneissa ollaan Belenin kanssa) lähtivät muutama päivä sitten Argentinaan ja Meksikoon vuodeksi ja vanhempi sisko opiskelee muualla. Ainiin, ei me ihan kolmestaan olla. Perheeseen kuuluu kaksi kissaa (Fidji and Chipie), väreiltään ihan samanlaiset kuin kotisuomessakin. Kotoisaa!
Koulu alkaa siis 4.9. ja päivät ovat yleensä 8am-5pm pitkällä lounastauolla ja keskiviikko iltapäivät vapaana. Kuuden viikon välein on aina kahden viikon loma (?!), mikä tarkoittaa siis sitä, että syksyllä, jouluna, myöhemmin talvella ja pääsiäisenä on pitkä loma näin suomalaisen näkökulmasta.
Eilen söimme
quichea (kinkkupiirakkaa) ja salaattia yhdessä siskon ja äidin kanssa. Ehdin myös purkaa matkalaukkuani ja järjestellä niin työpöytää kuin muutakin huonetta. Talo on ihan mahtava ja tässä seuraa kuvia.. :)
"Juju" & "Emy" on ne perheen kaksostytöt siis, itse asustelen Emilyn huoneessa.
Kuvia mun huoneesta. Ihan kodikas, eikö? ;)
Elikkäs tänään oltiin sitten Grenoblen kaupungissa kiertelemässä äidin, Belenin, äidin parhaan ystävän ja hänen poikansa kanssa.
Sisko ja äiti
Kuvia mun mielestä ihan mielettömän hienosta kahvikaupasta ;) Kaikki kahvi kuulemma myydään kapseleina ja suomalaisen näkökulmasta"tavallisia" kahvinkeittimiä ei ole kenelläkään.
Tässä koko porukka, minkä kanssa kierreltiin Grenoblessa: vasemmalla Marien paras kaveri ja hänen poikansa ja oikealla Marie, Charlotte (Marien tytär) ja Belen.
Grenoble on kyllä näin nopeasti läpi käveltynä kaunis kaupunki - pikkukahviloita, vaatekauppoja, sisustuskauppoja ja melkein joka kadulta näkee vuoristoa!
Oon muuten huomannu, että täällä annetaan koko ajan ja kaikille "bisous" eli poskipusuja. Tulee tervetullut olo siitäkin! :)
Nyt koitetaan pikkuhiljaa sopeutua tähän elämään täällä päin maailmaa. Kengät jalassa sisällä, erilaiset ruokailurytmit, erilainen koulusysteemi, eri kieli ja tietenkin kokonaan erilainen, uusi kulttuuri. Seuraavaksi ohjelmassa ranskan opiskelua Belenin kanssa. Let's see how it works ;)
Bisous,
Anna
